Uskotko aikamatkoihin?

mennessä | huhti 14, 2020 | Psykosynteesi, Uncategorized | 0 Kommenttia

 

Uskotko aikamatkoihin? Itse asiassa teemme niitä lähes koko ajan omassa päässämme. Antaessamme ikävien muistokuvien toistua mielessämme uudelleen ja uudelleen teemme aikamatkan menneeseen. Kun tuo piinaava filmipätkä toisintona pyörii päässämme niin ymmärrämmehän toki järjellämme, että tuo kiusaava muisto ei tapahdu nyt olemassa olevalla hetkellä, vaan on vain muistikuva.  Se, että muistikuva on kiusaava tai piinaava tarkoittaa sitä, että se herättää meissä tunteita. Tunteita, jotka herättävät lisää ajatuksia, jotka edelleen vahvistavat jo ennestään tuntemiamme tunteita. Ja nämä itse tuottamamme tunteet tunnemme tottakai kehossamme. Missäpä muualla.

Kehittyneet aivomme, joissa sijaitsevat sekä tietoinen että alitajuinen mielemme, eivät kuitenkaan täysin pysty erottamaan sitä, mikä oikeasti tapahtuu tässä ja nyt siitä mikä tapahtuu vain ajatuksissamme. Ovathan ajatuksemme käynnistäneet meissä tunneprosessin, jonka aivomme säntillisesti rekisteröivät.

Psykologian peruslakeihin kuuluu, että me vahvistamme sitä, mitä toistamme. Jokainen meistä tietää, että halutessamme oppia jotain uutta meidän on harjoiteltava kunnes taito sementoituu alitajuntaamme. Harjoitus tapahtuu toistamisella. Harjoittelemme uudelleen ja uudelleen kunnes taito on ikäänkuin osa meitä.

Valitettavasti emme harjoittelulla omaksu vain hyviä ja hyödyllisiä asioita. Ihmislajin kummallisuuksiin kuuluu, että meillä on taipumus panostaa aivan erityisen paljon sellaisiin mielikuvaharjoituksiin, jotka huonontavat omakuvaamme ja samalla koko elämänlaatuamme. Vaikka tietoinen mielemme tajuaa, että mielemme junnaa asioita, jotka herättävät meissä pahaa oloa, jatkamme junnaamista ikäänkuin paha olo jollain maagisella tavalla muuttuisi hyväksi kun vain junnaamme sitä riittävän pitkään.  Joillekin ihmisille käy niin, että kielteisistä, elämää myrkyttävistä ajatuksista tulle heille jopa pakkomielle.

Olen itsekin elämässäni useita kertoja havainnut miten huomattavan korkean älykkyysosamäärän omaavat ja omalla erikoisalallaan erinomaisen hyvin pätevöityneet ihmiset junnaavat päässään ajatuksia,  jotka ilmiselvästi ovat heille itselleen vahingollisia. He ovat kuitenkin keksineet rationaalisen selityksen junnaamiselleen. Selitys kuuluu, etteivät he tietenkään voi ryhtyä ajattelemaan toisin koska ovat jo niin pitkään viljelleet tietynlaista ajatuksenkulkua. Mikäli he alkaisivat ajattelemaan toisin he joutuisivat myöntämään itselleen, etteivät ole korkeasta älykkyysosamäärästään huolimatta kyenneet ajattelemaan kovin järkevästi ja itselleen hedelmällisesti. He saattaisivat tuntea itsensä jopa vähän hölmöiksi mikä taas ei lainkaan sovi heidän omakuvaansa.

Huonojen ajatuskulkujen vaihtaminen järkevimpiin vaatii kehittynyttä mieltä ja tervettä itsetuntoa. Kasvu ei ole mahdollista ellei ensin myönnä, että jotain tarvitsisi tehdä. Kenenkään ihmisen arvo ei vähene sillä, että hän myöntää, että hänelläkin on ihmisenä vielä oppimista.

Loppupeleissä meistä ei kukaan tiedä, miksi ylipäänsä elämme ja mistä elämä tulee.  Ainoa, minkä varmuudella tiedämme on, että meillä on tämä yksi elämä, joka päättyy kuolemaan.

Haasteemme onkin, miten elämme niin, ettemme ajattele sitä pilalle.

Nina af Enehjelm